Kun muutin Espooseen, siirsin jäsenyyteni Kotkan Huumasta saman ketjun toimipisteeseen eli Matinkylän Foreverille. Jaksoin kaksi kuukautta ja turhauduin siihen, että ryhmäliikuntavaihtoehdot olivat Zumba, spinning, core ja Pump, kun näistä oikein mikään ei kiinnosta. Niinpä tuijottelin Esportin ryhmäliikuntalistaa ja bongasin nyrkkeilyn ja potkunyrkkeilyn.
Kävin kokeilemassa potkunyrkkeilyä ja jäin saman tien koukkuun. Eipä tarvinnut hirveästi pohtia jäsenyyden vaihtoa, vaikka hinta suunnilleen kympillä nousikin. Olen joskus käynyt kuntonyrkkeilytunnilla, jossa juostiin ympyrää ja varjonyrkkeiltiin samalla, ja ekoissa treeneissä huomasin, ettei ainakaan siitä (tai BodyCombatista...) ole kyse! Ei tuolla turpaan tarvitse ottaa eikä ketään lyödä oikeasti, mutta koska tunti rakentuu lähes pelkästään paritreenin ympärille ja aina lyödään tyynyihin tai pistehanskoihin pelkän ilmaan huitomisen sijaan, niin kroppa reagoi aika vauhdilla.
Monipuolisesta harrastamisesta huolimatta minulla on aina ollut todella heikot ranteet ja olkapäät, ja esimerkiksi punnertaminen on aina ollut minulle kauhistus. Capoeiran takia olen ollut paljon käsilläni, mutta vuodesta toiseen on tuntunut siltä, etteivät ongelmakohdat kehity lainkaan. Nyt, kun olen elokuusta asti käynyt melkein joka viikko kaksissa treeneissä sekä tiistaisin että torstaisin, alkaa kehitys vihdoin näkyä. Sen lisäksi, että pystyn torstaisin (tää on hassua, mutta juuh) punnertamaan ekojen treenien kaikki punnerrukset suorin vartaloin, paitojen hihat kiristää kammottavan paljon ja hartiat on levinneet suorastaan vitsikkään näköisiksi.
Ongelma tässä on se, etten oikeasti tiedä miten suhtautuisin. Enimmäkseen naureskelen itselleni, mutta kuumottelen jo valmiiksi perjantaita, kun pitäisi pitkästä aikaa laittaa mekko päälle. Pakko varmaan yrittää vetää sekin huumorilla, mutta vaikka strong kuinka olisi the new skinny, en ole ihan varma, mihin asti meikäläisen huumori tässä asiassa kantaa. Ehkä mietin sitä uintiharrastuksen aloittamista ainakin ensi syksyyn... :D
Noh, joo. Parasta näissä nyrkkeilyhommissa on kuitenkin treenikaverit, koska suunnilleen samat naamathan tuolla pyörii. Oon erityisen ihastunut meidän brittivahvistukseen, jonka kanssa treenatessa oppii aivan suunnattoman paljon oikeaakin asiaa - siis lähinnä liikkumista ja brittiä - ja jolta saa aivan uskomattoman määrän energiaa pelkästään olemalla samassa huoneessa.
Yleensä tiistait on surkeita treenipäiviä, koska treenit alkaa niin aikaisin, että ehdin just käydä kotona syömässä ja hengähtämässä, eli siis liian myöhään, jotta voisin mennä töistä suoraan. Lopputulos on melkein aina se, mistä pari viikkoa sitten kirjoitin, eli voimattomuus ja huono olo. Tänään kroppa päätti kuitenkin yllättää myös tässä asiassa: Vielä vähän yli puoli tuntia ennen treenien alkua olin vahvasti sitä mieltä, ettei urheilu ole ihmisen hommaa ja että skippaan ainakin ekat treenit ja raahaudun paikalle vasta nyrkkeilyyn. Onneksi sain itseni liikkeelle, nimittäin yllättävästi treenit meni älyttömän hyvin, ja jopa abien tarjoaman päiväskumpan aiheuttama päänsärky jäi kehään.
Joka paikkaan sattuu, mutta ainakin nyt voi mennä hyvillä mielin sänkyyn lueskelemaan. Kylläpä elämä on hauskaa! ^__^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti