On hurjan helppoa hypettää sitä, miten siistiä treenaaminen on, miten hommat vaan skulaa ja vähän pyllyyn koskee. Tää mun kirjoittaminen ei todellakaan tule olemaan päivittäistä (tuskin jatkossa edes ihan viikoittaista), mutta tänään on pakko kirjoittaa.
Minulta kysyttiin tänään, millä värjään hiukseni. Sanoin, etten nyt näköjään millään, kun kädet on jatkuvasti niin jumissa, etten jaksa pitää niitä ylhäällä riittävän kauaa. Seuraava kysymys oli, oonko jo kirjottanut siitä blogiini. No, nyt olen. Terkkuja! o/
Tiistai on normaalisti mun potkunyrkkeily + nyrkkeilypäivä, mutta tänään homma jäi potkunyrkkeilyyn ja hiusten värjäämiseen. Raahauduin treeneihin, ja jo alkulämmittelyn aikana teki mieli lähteä kotiin. Käsien pyörittäminen sattui, keskivartaloa ei voinut taivuttaa mihinkään suuntaan ja takareidet kiristi niin, että tuntui kuin olisin kahden mäntypölkyn päällä. Kun lopulta päästiin itse asiaan, potkut tuntuivat säälittäviltä hipsutteluilta ja lyönneissä oli valittavissa tasan kaksi vaihtoehtoa: hitaat lyönnit, joissa pikkuisen voimaa tai vähän nopeammat lyönnit, joissa ei yhtään voimaa! Joo-o, ihan pikkuisen turhauttavaa.
Taisi tulla kropalle vähän yllätyksenä se eilinen nykytanssi, niskoillaan pyöriminen ja kottikärrykävely! Onneks pakko ei ole eikä aina tartte onnistua - ja ainakin sain hiukset värjättyä! :D Huomenna on baletti- ja rullapäivä eli tavallaan kehonhuoltopäivä. Huoltohommissa olen ollut aina todella surkea ja siksi olenkin fiilistellyt keskiviikkoja viime viikkoina kovasti! Vielä pitäisi opetella venyttelemään...
Eiliseen lankkuasiaan vielä sen verran, että yritän tehdä lankun pois alta aamulla, kun kahvi tippuu. Tää ensimmäisten päivien 20 - 30 sekuntia on kyllä ihan naurettavaa hommaa, odotan innolla sitä, että loppuu naureskelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti