Tiedättekö ne ihmiset, joiden heiaheia huutaa hoosiannaa sinunkin facebook-feediisi ja mietit, miksi kauppareissu ja siivoaminenkin täytyy kirjata treeniksi? Entä ne, joiden sports tracker julistaa päivä päivältä pidempiä lenkkejä ja sinusta tuntuu siltä, että olet hirveästi huonompi ihminen, koska käytit päivän kotitöihin, töihin ja/ tai jonkin netflix-sarjan maratoonaamiseen?
Sitten on vielä ne, jotka syvästi paheksuvat tätä kaikkea ja kuvittelevat, että toisen ihmisen heiaheia tai sportstracker on tasan tarkkaan sitä varten, että juuri sinä tuntisit olosi huonoksi.
Treenaan itse ehkäpä 4-8 tuntia viikossa ja haluaisin toistuvasti jakaa fiiliksiä siitä, miten hauskaa oli jumpata, miten paljon koskee persukseen edellispäivän treenien jälkeen tai kitistä siitä, kun tänään treeni ei kulkenutkaan ja ärsytti. Kaiken tämän tykittäminen facebook-statuksiin on sekä osoitus siitä, että olen sikavanha (siis kuka käyttää facebookkii enää nykyään?!) että jotenkin epäreilua: tiedän kyllä, että treenaan paljon, mutta treenini ei ole mitenkään tavoitteellista, eikä tavoitteeni varsinkaan ole leveillä jumppaamisellani. Niinpä mietin tälle sopivaa mediaa ja ajattelin alkaa pitää julkista treenipäiväkirjaa. Aion kirjoittaa silloin kun siltä tuntuu, siitä lajista/ treenikerrasta/ lihassärystä/ palautusjuomasta/ treenikaverista/ ruokavaliosta (tai sen puutteesta), josta tekee mieli kirjoittaa.
Niin, minun liikkumisellani on tasan yksi tavoite: pitää pää kasassa. Painostani en enää välitä, en kilpaile missään lajissa enkä muutenkaan pyri Suomen mestariksi - lähinnä yritän unohtaa kotona odottavan pinon luettavia esseitä, huolen seuraavan päivän suunnittelemattomista oppitunneista tai harmituksen äärimmäisen hyvästä opetusideasta, joka toteutettuna oli aivan paska. Kilpailen itseni kanssa siitä, että opin, jaksan ja kehityn, ja yritän harrastaa sellaisia lajeja, jotka eivät anna tilaa muiden asioiden miettimiselle.
Ehkä kokeilen joskus jotain uusia lajeja, ehkä itken kipeää polvea. Katsotaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti